Blogi #6: Minun tarinani

...haluan sinun tietävän, että uskon Raamatun olevan yhä Jumalan sanaa, vaikka käsitykseni ovat muuttuneet.

Synnyin helluntailaiseen perheeseen jossa, isäni toimi rakennusyrittäjän lisäksi pienen seurakunnan perustajana, paimenena ja saarnaajana. Vahva helluntailainen identiteetti tuli isovanhemmiltani, joista isoisäni oli pienen ikänsä toiminut lähetystyössä Aasiassa. Näiden kahden perheen päiden hengellinen auktoriteetti ylti minuun, kasvoin pienestä pitäen tietoisena siitä, että olin ”kristitty” kristitystä perheestä. Tämä identiteetti oli puhtaasti kulttuurillinen. Muistan jo pienestä pitäen kokeneeni ylpeyttä ”kristillisyydestäni”, jota en koskaan pienissä aivoissani määritellyt sen kummemmin kuin tärkeänä arvona. Käytännössä uskoin, että omistin totuuden, joka teki heistä parempia ihmisiä kuin muista, moraalisesti ja älyllisesti.

11-vuotiaana kävin nuortenleirillä, jossa tein ensimmäisen kerran henkilökohtaisen päätöksen seurata Jeesusta. Eräänä leiri-iltana kesken ylistystä koin kokemuksen, jota helluntaipiireissä kutsutaan Pyhällä Hengellä täyttymiseksi. Tapahtuman aikana itkin hallitsemattomasti ja koin sanoin kuvaamatonta Jumalan suuruutta ja rakkautta. Pitkän ylistelyn jälkeen eräs paikalla ollut pastori tuli luokseni ja profetoi puolestani. Olin kohdannut perheeni ja sukuni Jumalan ja koin että Jumala kutsui minua johonkin suureen. Tämä yhä suurensi ”kristillisyyden” ylpeyttäni. 

Ylä-asteella aloin lukea Uutta testamenttia ja löysin sieltä Jeesuksen vuorisaarnan, joka oli minulle elämän mullistava aarre. Sen avulla pystyin pyrkiä yhä syvempään ”kristilliseen” elämään. Luulin jokaisen ihmisen halutessaan pystyvän Jeesuksen esittämiin vaatimuksiin ja halusin todistaa sen. Temperamentilleni jo valmiiksi tyypillinen taipumus perfektionismiin oli saanut bensaa liekkiin, jota eräs hyvä ystäväni kutsuu loppuun palavaksi uskoksi. Tämä oli 4 yksi tekijä, joka johti minut syvään masennukseen, toinen oli kaksoisveljeni minua edeltävä masennuskierre. Jeesuksen opetukset täysin väärin ymmärtäneenä ja yhä täynnä ylpeyttä ”kristillisyydestäni” halusin lähteä lähetystyöhön ja kuolla marttyyrinä. Tällöin olisin ollut ”hyvä kristitty” ja olisin saanut kuolla pois. 

Näiden ajatusten keskellä eräänä päivänä kotimme ovelle tuli poliisi, joka ilmoitti isoveljeni Jonnen kuolleen auto-onnettomuudessa. Tämä luonnollisesti ravisutti koko perhettämme, mutta en itse koskaan ollut hänen kanssaan kovinkaan läheinen, niin tapahtuma ei ollut minulle musertava. Se mikä minut todella musersi, tapahtui noin puolitoista vuotta Jonnen kuoleman jälkeen. Heräsin eräs aamu enkä löytänyt identtistä kaksoisveljeäni Janosta hänelle tyypillisestä olinpaikastaan, ja kännykkääni oli tullut viesti häneltä. Intuitio iski aivoihini pahimman pelättävän tapahtumavaihtoehdon, jonka seurauksena ryntäsin kotimme varastoon. Löysin varastosta elämäni rakkaimman ihmisen, jonka kanssa olin tullut maailmaan, roikkumasta köydestä. Muistan katsahtaneeni taivasta kohti ja kysyneeni Jumalalta: ”Miksi sallit tämän tapahtua? Miksi otit elämäni rakkaimman ihmisen pois minulta?” Jumala oli kuitenkin hiljaa, niin kuin hän oli Jobillekin. 

Eräänä iltana olin isäni kanssa autossa. Radiosta sattui tulemaan tuona iltana ohjelma nimeltään Raamattu Kannesta Kanteen. Kyseisessä ohjelmassa luterilainen pappi vain lukee Raamattua ja selittää sitä. Kiinnostuin ohjelmasta, sillä en ollut koskaan kokenut oikein ymmärtäneeni Raamattua kunnolla, ja syvälliset asiat ovat aina kiinnostaneet minua. Aloin kuunnella kyseistä ohjelmaa samalla kun pelasin videopelejä. Kuuntelin kaikki yli 1600 jaksoa alle vuodessa. Käytyäni koko Raamatun läpi olin terapeuttini ja lääkärini kanssa samaa mieltä siitä, etten enää tarvitse lääkitystä tai terapiaa. Jumalan sana ja sen opetus oli parantanut rikkinäisen mieleni.

Integroiduttuani seurakuntaan aloin heti intuitiivisesti opettamaan Raamattua. Koin Jumalan kutsua opettajaksi, joten jatkoin omatoimista opiskelua. Nyt pääsemme siihen miksi tahdoin kertoa tarinani. Minulle oli lapsesta asti opetettu, että Raamattu on luotettava ja nyt olin kokenut sen omassa elämässäni. Jos kyseinen kirja pystyy tuomaan ihmisen itsemurhan partaalta yltäkylläiseen elämään, sisällön on todella oltava totta. Tämä vaikutti myös käsitykseeni luomisesta. Uskoin lujasti Raamatun kuvaavan kuuden päivän kirjaimellista luomisen tapahtumaketjua ja maailman olevan alle 7000 vuotta vanha. Luonnollisesti kaikki tieteen käsitykset, jotka eivät mukailleet Genesiksen luomista olivat väärässä, joko tahallisesti tai tahattomasti. Kaikki maailman iän mittaukset olivat joko tahallisesti tai tahattomasti harhaanjohtavia. Kuuntelin mm. Pekka Reinikaisen opetuksia vahvistaakseni käsitystäni.

Jumala johdatti minut yliopistoon, jossa pääsin toteuttamaan yhtä Raamatun lukemisesta syntynyttä suurta unelmaani: Opiskelemaan koinee kreikkaa ja muinaishepreaa. Olin onneni huipuilla, kun pääsin kääntämään Genesiksen ensimmäiset kolme lukua heprean tenttiä varten, Jumala antoi minulle erityistä lahjakkuutta kielten sisäistämiseen. Hepreaa opiskellessani Jumala myös johdatti tietooni uskovia Raamatun tutkijoita, joista erityisesti Vanhan testamentin tutkijat antoivat minulle syväluotaavaa ymmärrystä Raamatun ymmärtämiseen. Moni näistä tutkijoista lähestyi Genesiksen ensimmäistä lukua tavalla, joka oli ollut minulle täysin vieras, nimittäin muinaisen Lähi-idän ja juutalaisuuden kontekstista käsin. Perehdyttyäni kielen myötä muinaiseen kulttuuriin ja ajatteluun, Jumala avasi sanansa ensimmäisen luvun aivan uudella tavalla. 

Olen kertonut lyhyen tarinani tähän alkuun, että nämä meidän kulttuurillemme ja perinteellemme vieraat käsitykset eivät säikäyttäisi sinua. Mitä ikinä jatkossa seuraakaan, haluan sinun tietävän, että uskon Raamatun olevan yhä Jumalan sanaa, vaikka käsitykseni ovat muuttuneet. Voimmekin aloittaa tutkimuksen Raamatun alkulehdiltä seuraavalla kysymyksellä: Mitä tarkoittaa, että Raamattu on Jumalan sanaa?