Blogi #10: Luomiskertomuksen kannalta tärkeä teema – Teologinen polemiikki

Kuvittele olevasi pienen maan kansalainen, jota ympäröivät mahtavat imperiumit. Nämä imperiumit julistavat vanhempien ja tunnetumpien jumaliensa ylivertaisuutta. Babylonin voittokulku ja mahti on heidän pääjumalansa Mardukin ansiota, kun taas Egyptin loisto tulee heidän jumaliltaan, erityisesti auringon jumala Re:ltä.

Israel sijoittuu myös alueelle jossa koko maanviljelys riippuu sateista. Sata kilometriä pohjoiseen Israelista on löytynyt Ugaritin kaupunki, jonka loistosta ja menestyksestä voitiin kiittää sen suojelusjumalaa, myrskyn jumala Baalia. Baal toi sateet ajallaan ja mahdollisti siten elintärkeän maanviljelyn.

Kaikki nämä jumalat olivat vanhempia ja kuuluisampia kuin Jahve. Israelilaiset olivat kuulleet niistä, joka nosti päivittäisen kysymyksen: Ketä tänään palvelen? Ihmiset olivat riippuvaisia jumalista ja jumalat riippuvaisia ihmisistä, tätä John Walton kutsuu suureksi symbioosiksi. Ihmisten täytyi löytää oikea jumala joka täyttäisi heidän päivittäiset tarpeet uhreja vastaan. Ei ole siis ihme että Baal on yleinen riesa Vanhassa testamentissa, sillä jokainen ihminen tahtoi syödä. Alueelle jääneet muut kansat varmasti totesivat maahan tulleille israelilaisille: "Jos ette uhraa Baalille, kuolemme nälkään."

Tähän maailmaan sijoitettuna Jumala tahtoi kommunikoida kansalleen, että hän on uutena tulokkaana muita jumalia vahvempi ja pystyy pitämään kansastaan huolen. Raamattu on myös täynnä mitä tutkijat kutsuvat teologiseksi polemiikiksi, eli suoraa hyökkäystä muita jumalia vastaan ja samanaikaista Jahven korottamista. Otan tässä joitain esimerkkejä:

Hab. 3:3-5 Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen loistonsa peittää taivaat, maa on täynnä hänen ylistystään. Hänen hohteensa on kuin auringon valo, hänen käsistään lähtevät säteet. Niihin kätkeytyy hänen voimansa. Hänen edellään kulkee rutto (Deber), polttava kuume (Reshef) tulee hänen jäljessään.

Habakukin 3. luku alkaa teofanialla eli Jumalan ilmestymisellä. Näissä usein kuvataan kyseisen jumaluuden voimaa ja kirkkautta. Jakeessa 5 todetaan että rutto ja polttava kuume seuraavat Jahvea. Nämä ovat hepreaksi Deber ja Reshef. Deber ja Reshef olivat jumalia, jotka esiintyvät esimerkiksi Ugaritin teksteissä. Ne kulkevat Jahven perässä kuin orjat saattokulkueessa, ja ovat täysin Jahvelle alisteisia. Otan toisen esimerkin, johon olen jo aiemmissa blogeissa viitannutkin:

KTU 1.5.1-4 Kun sinä tapoit Lotanin, liukkaasti pakenevan käärmeen, tuhosit kiemurtelevan käärmeen, mahtavan jolla oli seitsemän päätä.

Tämä on Ugaritin Baal-sikermästä, tarinassa muistellaan kuinka Baal tappoi seitsenpäisen liukkaasti pakenevan ja kiemurtelevan lohikäärmeen nimeltä Lotan. Nimen konsonantit ovat lähes identtiset heprean Leviatanin kanssa.

Ps. 74:13-14 Sinä halkaisit voimallasi meren, musersit lohikäärmeiden päät vetten päällä. Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät ja annoit sen ruoaksi autiomaan asukkaille.

Jes. 27:1 Sinä päivänä Herra vaatii tilille Leviatanin, liukkaasti pakenevan käärmeen, Leviatanin, kiemurtelevan käärmeen. Hän lyö sitä terävällä, suurella ja vahvalla miekallaan. Hän tappaa meressä olevan lohikäärmeen.

Koska ugaritin kieli on seemiläisistä kielistä kaikkein lähimpänä hepreaa, heprean sanat ovat lähes identtiset ugaritin sanojen kanssa. Lisäksi Ugaritin tekstit ovat todistetusti vanhempia kuin Psalmien tai Jesajan kirjan, kyseessä ei siis voi olla muuta kuin lainaus. Baal on kuitenkin vaihdettu Jahveen. Jahve on se, joka tuo sateet ja asettaa maailmankaikkeuden järjestykseen, Baal puolestaan on vain nössö jonka luullaan tekevän kaikki tämä. 

Tässä on Jahven vastaus kansansa huoleen. Hän kerta toisensa jälkeen ottaa jonkun toisen jumaluuden esiin ja toteaa hänen olevan se, joka tekee kaiken hyvän mitä kyseisen jumaluuden ajateltiin tekevän. Tämä toistuu monesti myös luomiskertomuksessa. Erityisesti pakkosiirrosta palaava kansa joka luuli Mardukin voittaneen Jahven taistelussa tarvitsi tällaista sanomaa. Maailmankaikkeuden luoja ja ylläpitäjä ei ole Marduk, vaan nuorelta jumaluudelta vaikuttava uusi tulokas, Israelin Jahve.

Pyhälle Hengelle ei siis ole ollut ongelma käyttää muiden kansojen ajatuksia ja tekstejä kommunikoidessaan kansalle tärkeitä asioita. On paljon helpompi puhua jostakin käyttämällä ennestään tuttuja ajatuksia ja termejä, kuin kommunikoida täysin vieraita ajatuksia ja käyttää vieraita termejä.

Lähteet:

Hill A.E. and Walton J.H., 2016. A Survey of the Old Testament: Audio Lectures. Zondervan academic.

Miller, J.V. & Soden, J.M., 2012. In the Beginning... We Misunderstood: Interpreting Genesis 1 in Its Original Context. Kregel Publications.

Parker, S., 1997. Ugaritic narrative poetry. Scholars Press.

Richards, E.R. and James, R., 2020. Misreading Scripture with Individualist Eyes: Patronage, Honor, and Shame in the Biblical World. InterVarsity Press.

Stanhope, B., 2020. (Mis)interpreting Genesis: How the Creation Museum Misunderstands the Ancient Near Eastern Context of the Bible. Louisville, KY: Scarab Press.

Uehlinger C., 1999. Leviathan. Dictionary of Deities and Demons in the Bible. Toim. Van der Toorn, Karel, Bob Becking & Pieter Willem Van Der Horst. Wm. B. Eerdmans Publishing

Walton, J.H., 2006. Ancient Near Eastern thought and the Old Testament: Introducing the conceptual world of the Hebrew Bible. Baker Academic.

Michael Heiser - Genesis and the Ancient Near East