Blogi #3: Hermeneutiikan perusteet – Konteksti on kingi

"Raamattua pitää tulkita sen eri konteksteissa eli asiayhteyksissä, ei kirjaimellisesti."

Hermeneutiikka tarkoittaa Raamatun tulkintaa, ja tulee kreikan sanasta hermeneia, joka tarkoittaa selitystä. Olen kuullut monen sanovan: "Raamattua täytyy lukea kirjaimellisesti." Tämä väite on erittäin ongelmallinen, sillä ne jotka sanovat näin eivät itsekään noudata periaatettaan. Otetaan havainnollistava esimerkki:

Joh. 10:9 Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

Tässä Johanneksen evankeliumin jakeessa Jeesus sanoo olevansa vertauskuvallisesti ovi. Jos tulkitsemme jakeen tiukan kirjaimellisesti, Jeesus väittää olevansa fyysinen portti josta Israelin alueella olevat lampaat kulkevat läpi ja löytävät laitumen. Jokainen lukija kuitenkin ymmärtää, että jakeessa puhutaan pelastuksesta vertauskuvallisesti. Jeesus siis puhuu hänelle tyypillisillä vertauksilla, ja yhdistää vertauksensa Vanhasta testamentista tuttuun hyvän paimenen teemaan. Tekstin ääreen tulevan on otettava se huomioon. Jotta voisin potkia vähän lisää tätä hermeneuttisesti iljettävää, kuollutta ja jo haisevaa hevosta joka tunnetaan myös kirjaimellisena tulkintana, otan toisen esimerkin:

Jes. 54:12 Iloiten te saatte lähteä matkaan, ja onnellisesti te pääsette perille. Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne, ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään.

Jesajan kirjan jälkimmäinen puolisko (Jes. luvut 40-66) koostuu pitkälti profeettakirjallisuudelle tyypillisistä runollisista puheista Israelille. Kirjaimellisesti tulkittuna näyttäisi siltä, että pakkosiirrosta palaavaa Israelin kansaa odottaa taputtavien puiden joukko. Paremmin asiayhteyttä tunteva kuitenkin tajuaa, että kyseessä on kuvakieltä. Koko luonto ikään kuin iloitsee kun Jumalan kansa palaa maahansa pakkosiirron jälkeen.

Pointtini on, että Raamattua pitää tulkita sen eri konteksteissa eli asiayhteyksissä, ei kirjaimellisesti. Raamatun tekstejä tulkittaessa täytyy selvittää tekstin neljä eri kontekstia:

1. Tekstin välitön konteksti – Jaetta, sanaa tai lukua ei saa ottaa ulos sen asiayhteydestä. Yksittäisten sanojen ja lauseiden merkitys määrittyy ennen kaikkea välittömästä kontekstista. 
2. Tekstin kirjallinen konteksti – Missä kirjassa teksti on ja mitä kirjallisuuden lajia teksti edustaa? Raamatussa on 66 eri kirjaa, jotka eroavat kirjallisuuden lajeistaan välillä hyvinkin paljon. Esimerkiksi muinainen runous eroaa hyvin paljon muinaisesta historiankirjoituksesta, niin kuin muinainen historian kirjoitus eroaa modernista historian kirjoituksesta.
3. Tekstin historiallinen konteksti – Mitä aikaa teksti kuvaa ja milloin teksti on kirjoitettu? Kirjan kuvaama aika on suoraan verrannollinen siihen, että milloin kirja on kirjoitettu. Tietyn ajan kirjoittajat kuvaavat eri aikoja eri tavalla. Tekstit on voitu myös kirjoittaa myöhemmin tai kirjuri on voinut lisätä tekstiin sisältöä myöhemmin, vaikka se kuvaa jo kauan aikaa sitten tapahtunutta. Tämä voidaan päätellä mm. heprean kielen kehityksestä ja muiden kulttuurien, kuten Persian lainasanoista jotka vilisevät tekstissä. 
4. Tekstin kulttuurillinen konteksti – Missä kulttuurissa kirja on kirjoitettu? Eri kulttuureilla on eri tavat ilmaista asioita ja ovat usein kiinnostuneet kuvaamaan ja käsittelemään eri asioista kuin muut kulttuurit. On tärkeä ymmärtää miten kyseisen Raamatun kirjan kulttuuri vaikuttaa sen ilmaisuun ja kysymyksiin mitä ihmisillä on mielessään. Esimerkiksi meidän kulttuurissamme on sanontoja, jotka eivät aukea mitenkään muuten kuin että ne selitetään kulttuurin ulkopuoliselle. Se että minulla kävi jäätävä munkki ei tarkoita että hyisevä leivonnainen tuli koputtamaan ovelleni, vaan että minulla oli todella hyvä tuuri jossakin. 

Kun nämä neljä kontekstia otetaan huomioon, tulkinta on kiristetty mahdollisimman tarkaksi. Tulen ottamaan nämä kaikki huomioon kun pääsemme itse teksteihin käsiksi. Sitä ennen on kuitenkin sanottava jotakin Genesiksen tulkintaan liittyen. Genesiksen ensimmäisten kahden luvun kohdalla keskustelu jämähtää usein väittelyyn siitä, että onko Genesis historiankirjoitusta, vai runollista kieltä. Tämä on jälleen harhaanjohtava kahtiajako, joka olettaa, että muinainen historiankirjoitus olisi samanlaista kuin nykyinen, eli neutraalia faktojen esitystä. Toinen ongelma on, että tekstin oletetaan olevan joko vain modernia faktuaalista historiankerrontaa tai runollinen kuvaus ilman mitään historiallista ydintä.

Muinaisen Lähi-idän ja Hepralaisen Raamatun tutkijat eivät pidä tätä kahtiajakoa pätevänä. Muinainen historiankirjoitus oli erillaista kuin nykyinen, eikä Genesiksen ensimmäisiä lukuja useinkaan määritetä kummaksikaan edellä esitetyistä kirjallisuuden lajeista. Palaan tähän myöhemmin. Tekstiä tulkitessa konteksti on aina kingi.

Lähteet:

Bailey, K.E., 2015. The Good Shepherd. Downers Grove, Il: Intervarsity Press.

Heiser, Michael S., 2017. The Bible Unfiltered. Lexham Press.

Junkkaala, E., 2013. Alussa Jumala loi… Luomisusko ja tieteellinen maailmankuva. Perussanoma. Kauniainen.

Kojonen, E., 2021. Luominen ja evoluutio: Miten usko ja tiede kohtaavat. Gaudeamus.

Paul, S. M., 2012. Isaiah 40-66 : translation and commentary. Grand Rapids, Mich: William B. Eerdmans.

Walton, J.H., 2006. Ancient Near Eastern thought and the Old Testament: Introducing the conceptual world of the Hebrew Bible. Baker Academic.

William Arndt et al., 2000. A Greek-English Lexicon of the New Testament and Other Early Christian Literature. University of Chicago Press.