Blogi #23: Vanhan testamentin teema: Kuinka monta jumalaa Raamatussa on?

 

Paradise (Paradiso) illustration by French artist, Gustave Dore. / Wikimedia Commons

Koska aiemmassa kirjoituksessani puhuin Jahvea ympäröivistä henki- / jumalolennoista, koin tarpeelliseksi välttää mahdolliset väärinymmärrykset ja otsaani läimäistyt polyteistin leimat.

Kristinuskon yksi oletettu peruspilari on monoteismi. Meriam Webster ja Lexham Dictionary of the Bible määrittävät monoteismin uskoksi yhteen jumalaan ja termin syntyneen 1600-luvulla. Tämän termin yleisesti oletetaan kuvaavan Raamatun käsitystä jumaluudesta, eli on olemassa vain yksi jumala, jota perustellaan mm. useilla Jesajan kirjan jälkipuoliskon jakeilla, erityisesti lukujen 40-45 sisällöllä.

Haluan tässä kuitenkin kyseenalaistaa sitä, että sopiiko moderni monoteismin määritelmä kuvaamaan muinaisten juutalaisten käsityksiä ja koko Raamatun käyttöä sanalle "jumala." Pelkästään kun käännämme termin elohim (heprea) / theos (kreikka) sanaksi jumala, ympäröivän kulttuurimme käsitykset sanalle "jumala" ryöppyävät mieleemme. Erityisesti kristillisen kulttuurin vaikutuksessa olevat ihmiset olettavat termiin jumala sisältyvän ajatuksen kaikkivoipasta, kaikkitietävästä ja kaikkialla läsnäolevasta oliosta. Raamatun lehdillä ainoastaan Jahve omaa tällaiset ominaisuudet, joten siinä määrin voimme puhua monoteismista. Mutta sisältyykö termiin elohim Vanhassa testamentissa sama käsitys? Se selviää ainoastaan tarkastamalla, missä kaikissa eri merkityksissä kyseistä termiä käytetään Vanhassa testamentissa.

Michael Heiser on tehnyt vastaavan selonteon, ja on tehnyt listan kuudesta eri oliosta, joihin termi elohim Raamatussa pätee:

1) Erisnimi kaikkivaltiaalle Israelin jumalalle, Jahvelle (tuhansia kertoja. Esim. Gen 2:4–5; Deut 4:35)

2) Jahven / jumalien kokouksen jäsenistä (Ps. 82:1, 6)

3) Muiden kansojen jumalat ja jumalattaret (Tuom. 11:24; 1 Kun. 11:33)

4) Demoneista (Heprea: shedim —Deut 32:17)

5) Kuolleesta Samuelista (1. Sam. 28:13)

6) Jahven enkelistä / enkeleistä (Gen. 35:7)

Tämän datan perusteella hän ehdottaa, että termi elohim sen muinaisessa asiayhteydessä tarkoitti vain henkiolentoa. Tämä pätee kaikkiin yllä esitettyihin olioihin, kyseiset oliot myös asustavat pääasiassa muualla kuin maan päällä. Myös akkadiksi termi ilu (jumala) sisältää laajan merkityskentän, ja voi tarkoittaa demonia, kuollutta henkeä, jumalan kuvaa tai jumalaa. Ugaritissa oli käytäntö, jossa kuolleet kuninkaat tulivat jumaliksi (KTU 1.113), ja heistä käytetään termiä il (jumala ugaritiksi), kuolleista kuninkaista käytettiin myös termiä rapiuma, josta heprean haamua / kuollutta henkeä tarkoittava rephaim saa vaikutteita (Ks. esim. Jes. 14:9, 26:14). Eli muissakin seemiläisissä kielissä vaikuttaisi olevan näyttöä sille, että jumalaa tarkoittavat termit sisälsivät hyvin paljon laajemman merkityskentän kuin nykyään jumala -termiä käytettäessä.

Juutalaisuuden uskontunnustus, Deuteronomiumin luvun 6 jakeet 4-5 ja ensimmäiset kaksi käskyä Dekalogista (kymmenestä käskystä) otetaan usein myös monoteismin perusteeksi (käännös minun):

Deut. 6:4-5 "Kuule, Israel! Jahve meidän jumalamme, Jahve on yksi. Rakasta Jahvea, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.

Sana yksi on hepreaksi echad. Tällä on perusteltu sitä, että on vain yksi jumala. Meyer I. Gruber on kuitenkin huomioinut, että termiä echad ja sen ugaritin vastinetta achd käytetään myös puhuttaessa jonkin olion ylivertaisuudesta tai erityisyydestä. Esimerkiksi Baal sanoo seuraavasti Ugaritin tekstissä:

KTU 1.4. vii:49–50 Minä ainoastaan (achdi) hallitsen kuninkaana jumalien joukossa!

Tämä ei tarkoita, että Baal olisi ainoa jumala tai ainoa kuningas, sillä jumalien isä El hallitsi samanaikaisesti Ugaritin jumalien kokouksessa. Huudahduksen pointti on alleviivata Baalin ylivaltaa ja voimaa muihin jumaliin verrattuna. Voimmekin tästä siirtyä yleisesti monoteismia puoltaviksi tulkittuihin Deutero-Jesajan (Jes. 40-66) teksteihin. Otan muutaman esimerkin tähän:

Jes. 43:10 Te olette minun todistajani, sanoo Jahve, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule.

Jes. 45:18 Sillä näin sanoo Jahve, joka on luonut taivaan-hän on Jumala-joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Jahve, eikä toista ole.

Pelkästään tällaisenaan vaikuttaa, ettei ole olemassa mitään muita jumalia kuin Jahve. Hänen kaltaistaan oliota ei ole. Tämä tiukkaa monoteismia puoltava tulkinta kuitenkin voidaan osoittaa vääräksi pelkästään Jesajan kirjan perusteella:

Jes. 47:8 Ja nyt kuuntele, sinä nautiskelija, sinä joka elät turvattuna ja sanot mielessäsi: "Vain minä! Kukaan ei ole vertaiseni. Minä en koskaan jää leskeksi, koskaan en menetä lapsiani!"

Tässä naisena kuvattu Babylon huutaa, ettei ole ketään hänen kaltaistaan, kyseisen ilmaisun voisi kääntää hepreaksi myös "Minä, eikä mitään / ketään muuta ole!" Babylon ei suinkaan väitä, etteikö muita kuningaskuntia olisi olemassa, vaan ettei mikään maan päällä ole hänen kaltaisensa (Vrt. Sef. 2:15). Jes. 43:10 jakeen "eikä minun jälkeeni toista tule" on samanlainen kuin Jes. 44:6 jakeessa oleva toeteamus, ettei ole muuta jumalaa, eli kyseessä on vastaava huudahdus kuin Babylonilla. Kyseessä on siis kuninkaallinen julistus siitä, ettei ole ketään Jahven kaltaista, ei etteikö muita jumalia eli henkiolentoja olisi olemassa.

Näin ymmärrettynä myös Dekalogin 1. käsky käy järkeen. Muut jumalat ovat olevaisia henkiolentoja, mutta ne eivät ole mitään Jahveen verrattuna. Hän on Heiserin sanoin "species unique", jonka kaltaista ei ole, ja joka on luonut kaikki muut jumalat (Ps. 148), siten häntä voidaan sanoa jumalien jumalaksi (Deut. 10:17; Ps. 136:2; Dan. 2:47).

Ps. 86:8 Ei ole vertaistasi jumalien joukossa, ei ole vertaa sinun teoillesi, Jahve.

Ex. 15:11 Kuka on sinun vertaisesi, Jahve, jumalien joukossa? Kuka on sinun kaltaisesi, sinä pyhyydessä ihmeellinen, maineteoissasi pelättävä, sinä ihmeiden tekijä! 

Monoteismin sijaan käytän yleensä termiä "Israelilainen monoteismi," joka painottaa Jahven ainutlaatuisuutta ja sisällyttää perinteisen monoteismin käsitteen Jahveen, sillä hän on ainoa kaikkialla läsnäoleva, kaikkivoipa ja kaikkitietävä olio maailmankaikkeudessa. Termi elohim kuitenkin pätee useampaan olioon kuin Jahveen, joten siinä mielessä monoteismi terminä ei päde Vanhassa testamenttissa. Toinen termi joka on monoteismia korrektimpi Vanhan testamentin kohdalla on monolatria, eli ainoastaan yhden jumalan palvonta. Näin myös Paavali puhuu epäjumalista 1. Korinttolaiskirjeessä:

1. Kor. 8:4-6 Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi. Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.

Paavalin puheessa näkyy selvästi sama jako kuin Vanhassa testamentissa. On paljon jumalia ja herroja, mutta meillä on ainoastaan yksi jumala, eli me palvomme ainoastaan yhtä jumalaa, sillä tämä yksi jumala ainoastaan on palvonnan arvoinen, kaikkitietävä, kaikkialla läsnäoleva ja kaikkivoipa.

Lähteet:

Black, J. et al. 2000. A concise dictionary of Akkadian. 2. (corrected) pr. Wiesbaden: Harrassowitz.

Dunne, J.A., 2016. “Monotheism,” ed. John D. Barry et al., The Lexham Bible Dictionary Bellingham, WA: Lexham Press, .

Gruber, M.I.,1999. One. Dictionary of Deities and Demons in the Bible. Toim. Van der Toorn, Karel, Bob Becking & Pieter Willem Van Der Horst. Wm. B. Eerdmans Publishing

Heiser, Michael S. 2004. The Divine Council in Late Canonical and Non-Canonical Second Temple Jewish Literature. Väitöskirja. University of Wisconsin-Madison.

Heiser, M.S., 2015. The unseen realm: Recovering the supernatural worldview of the bible. Lexham Press.

Kankkunen, J., 2021. ”Minä luulin teitä jumaliksi” – Jumalien identiteetti Psalmissa 82. Kandidaatintutkielma, Helsingin yliopisto.

Koehler, L., et. al. 1994–2000. The Hebrew and Aramaic lexicon of the Old Testament (electronic ed.). E.J. Brill.

Levine, B.A. and de Tarragon, J.M., 1984. Dead Kings and Rephaim: The Patrons of the Ugaritic Dynasty. Journal of the American Oriental Society, pp.649-659.

MacDonald, N. (2003) Deuteronomy and the meaning of ‘monotheism’. Tübingen: Mohr Siebeck.

Merriam-Webster 2003., Merriam-Webster’s Collegiate Dictionary. Springfield, MA: Merriam-Webster.

Mullen, E. T., 1980. The divine council in Canaanite and early Hebrew literature. Chico, CA: Scholars Press.

Olmo Lete, G. del et al. (2015) A dictionary of the Ugaritic language in the alphabetic tradition. Part One, Aʼ/Iʼ/Uʼ. Third revised edition. Leiden ;: Brill.

Rouillard H., 1999. Rephaim. Dictionary of Deities and Demons in the Bible. Toim. Van der Toorn, Karel, Bob Becking & Pieter Willem Van Der Horst. Wm. B. Eerdmans Publishing

Stanhope, B., 2020. (Mis)interpreting Genesis: How the Creation Museum Misunderstands the Ancient Near Eastern Context of the Bible. Louisville, KY: Scarab Press.

Töyräänvuori, J., 2020. The Cult of the Royal Dead at Ugarit: Poetics, Politics, and Praxis. In Approaching the Dead: Studies on Mortuary Ritual in the Ancient World (pp. 11-30). Suomen eksegeettinen seura.

Walton, J.H., 2006. Ancient Near Eastern thought and the Old Testament: Introducing the conceptual world of the Hebrew Bible. Baker Academic.