Luominen muinaisin silmin

Gen. 1:14-19: Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä. Neljäs päivä aloittaa luomistyön toisen vaiheen, eli Jumala täyttää elinkelpoiseksi luodun alueen tai niin kuin Walton esittää, asettaa erilaiset tekijät paikoilleen asetettuun järjestykseen. Neljäntenä päivänä luoduista valoista käytetty kieli kuvaakin niitä erityisen tehtäväkeskeisesti. Valot luodaan "erottamaan päivän yöstä" ja "antamaan valoa maan päälle." Valo luotiin jo ensimmäisenä päivänä, joka alleviivaa muinaista käsitystä t

Gen. 1:9-13   Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä. Siinä missä toisen luomispäivän aikana Jumala erottaa vedet luodakseen taivaan, kolmas päivä erottaa taivaankannen alla olevat vedet kuivasta maasta. Kolmas päivä on viimeinen luomisen päivistä, jotka keskittyvät asuttavan alueen luomiseen. Tämän jälkeen Jumalan luomistyö keskittyy asuttavan a

  Kuva: Marduk statue depicted on the cylinder seal of the 9th century BC Babylonian king / Franz Heinrich Wei ßbach / Wikimedia Commons Aiemmissa blogikirjoituksissani olen viitannut meren ja lohikäärmeen olevan yleisiä epäjärjestystä symboloivia kuvia muinaisessa Lähi-idässä. Mainitsin myös Genesiksen ensimmäisen lauseen olevan hyvin todennäköisesti sivulause, joka näkyy Genesiksen 2:4 jakeessa ja esimerkiksi babylonialaisen luomiskertomuksen – Enuma Elishin – alussa.  Tarkastelen seuraavaksi lyhyesti Enuma Elishiä suhteessa Genesiksen 1. luvun luomiskertomukseen. Enuma Elishin alussa ovat vain makeaa vettä kuvaava jumalatar Apsu ja suolaista vettä kuvaava jumalatar Tiamat, sekä muut jumalat. Ihmisten tuntema kosmos ja sen keskipiste Babylon saavat alkunsa, kun erinäisten tapahtumien seurauksena Marduk ryhtyy taisteluun Tiamatin kanssa, halkaisee hänet kahtia heittämällä pyörremyrskyn saatteleman keihäänsä tämän läpi ja rakentaa tämän ruumiin molemmista puolista maan ja taivaat. Huo

"Jumala on osoittanut viisautensa siinä, ettei Raamatun teksti ole tarkoitettu käsittelemään asioita tieteellisestä perspektiivistä." Gen. 1:6-8  Jumala sanoi: ”Tulkoon kaartuva kansi ( raqiia ) vesien välille erottamaan vedet toisistaan.” Ja Jumala teki kaartuvan kannen ( raqiia ) ja erotti vedet, jotka olivat kaartuvan kannen ( raqiia ) alapuolella, niistä vesistä, jotka olivat kaartuvan kannen ( raqiia ) yläpuolella. Näin tapahtui.  Jumala nimesi avaruuden taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, toinen päivä oli mennyt. Muistan nuorempana kristittynä häiriintyneeni Genesiksen ensimmäisen luvun  raqiia -sanalle esitetyistä käännöksista. Suomen viralliset kirkolliset käännökset puhuvat kaartuvasta kannesta (KR 92) / taivaanvahvuudesta (KR 33/38). Luettuani Raamattu Kansalle -käännöstä nuoren Maan ennakko-oletuksilla täytetyt aivoni totesivat, että kerrankin joku kääntää termin oikein. Ota huomioon, etten tuolloin vielä osannut sanaakaan hepreaa. Tänä päivänä "taivaanavaruus

Genesiksen luomiskertomuksen jakeessa 4 Jumala sanoo päivän luomistyön olevan hyvä. Asioiden hyväksi toteaminen toistuu myös jakeissa 1:12, 1:18, 1:21 ja lopulta 31, jossa koko luomakunnan sanotaan olevan erittäin hyvä. Tähän luomakunnan hyvyyteen usein sisällytetään moderni ajatus täydellisyydestä, ja muun muassa tällä argumentoidaan, ettei luomakunnassa ollut mitään pahaa kuten kuolemaa tai kärsimystä ennen syntiinlankeemusta. Näitä ennakko-oletuksia alustetaan viittaamalla Ilm. 21 uuteen taivaaseen ja uuteen maahan ja Jes. 11:6-9 kaltaisiin kuvauksiin, jotka tulkitaan kuvaavan luomakunnan alkuperäisen täydellisyyden tilan palauttamista. Kuva: A little child shall lead them, William Strutt 1896 / Wikimedia commons   Kysymys kuolemasta ja kärsimyksestä ennen lankeemusta on niin laaja aihe, etten tässä voi käsitellä sitä. Pyrkimykseni tässä postauksessa on vain miettiä, onko tämä oletus täydellisyydestä oikeutettu. Lisäksi aion selvittää mitä asioiden hyvyys merkitsee Genesiksen ensimm

Egyptin erilaisissa luomiskertomuksissa ilmenee Genesiksen alkujakeita muistuttava alkuasetelma. Aluksi on vain pimeys ja loputon alkumeri. Amun, tuulen jumala liitelee vesimassan yllä joissain luomiskertomuksissa.  Kuva: Amun the state god of Thebes / Wikimedia commons  Mainitsin aiemmassa kirjoituksessani, että suurimmassa osassa muinaisen Lähi-idän luomiskertomuksista luominen tapahtui muovaamalla tai rakentamalla, ei puheella. Lisäksi mainitsin päivän vaihtumisen merkittävyyden. Näillä maininnoilla on erityisesti merkitystä kun tutustuu egyptiläisiin luomiskertomuksiin. Egyptin jumala Ptah tai Atum olivat muinaisessa Lähi-idässä omalaatuisia, sillä he erottivat asiat toisistaan puhumalla, tarkalleen nimeämällä asiat. Genesiksessä Amun ei liitele vetten päällä, vaan Jumalan Henki / tuuli liikkuu vetten päällä (heprean ruach voi tarkoittaa joko henkeä tai tuulta). Ptah tai Atum eivät myöskään ole paikalla nimeämässä asioita, vaan Jumala luo kuninkaallisella käskyllä. Kukaan ei nouse

Gen. 1:1-5  Alussa Jumala loi taivaat ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden yllä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus.” Silloin valkeus tuli. Jumala näki, että valkeus oli hyvä, ja Jumala erotti toisistaan valkeuden ja pimeyden. Jumala nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, yksi päivä oli mennyt. Raamatun ensimmäinen jae on kuin pöydän puhtaaksi pyyhkäisy. Jäljelle ei vaikuta jäävän mitään sanottavaa. Lause vaikuttaa olevan kattava summaus siitä mitä on tulossa. Mutta onko asia niin? Se on yksi tapa lukea Raamatun ensimmäinen jae. Muistutan että jakeet tulivat Raamattuumme vasta keskiajalla, eikä hepreassa ollut pisteitä merkitsemään virkkeen loppumista. alustan toista tapaa lukea ensimmäistä jaetta parilla esimerkki lauseella: "Markus opiskeli englannin kokeeseen." Tämä on tapa, jolla ensimmäinen jae luetaan perinteisesti. Kyseessä on täysi ja muusta asiayhteydestä riippumaton vir

Kuva: Dead Sea Scroll fragment 4Q7 with Genesis 1. / Wikimedia Commons Mikäli haluamme ymmärtää Genesiksen luomiskertomusta, meidän on selvitettävä kyseisen tekstin kolme tärkeää kontekstia. Kertauksena aiemmasta ne ovat tekstin  kirjallinen- , historiallinen- ja kulttuurillinen  konteksti. Vasta sen jälkeen voimme aloittaa Genesiksen tarkastelun jae jakeelta. Kirjallinen konteksti: Genesiksen ensimmäisten 11 luvun kirjallista kontekstia kutsutaan mytohistoriaksi (mythohistory). Se tarkoittaa muun Raamatun historian kirjallisuuden kaltaista suhteellisen suoraviivaista proosaa eli tarinankerrontaa, mutta samalla se kuvaa esihistoriallisia ja usein mytologisiksi miellettyjä tapahtumia. Tässä yhteydessä on tärkeää sanoa, että jotkin tutkijat kuten John Walton välttävät koko myytti-termin käyttöä, sillä se sisältää kulttuurissamme niin vahvan oletuksen asian epätodenmukaisuudesta. Mielestäni Genesiksen luonnehdinta mytohistoriana ei ole ongelmallinen niin kauan kuin ymmärrämme sen puhuva

"...seitsemän jomia tarkoittavat luomiskertomuksessa seitsemää vuorokautta, mutta moderni keskustelu tekee tästä yksityiskohdasta väärät johtopäätökset." Luomisesta käytävässä keskustelussa yksi useimmiten nousevista väittelyistä on luomiskertomuksessa ilmenevän päivää tarkoittavan jom -sanan merkitys ja ajallinen pituus. Väittely liittyy pohjimmiltaan maailmankaikkeuden iän määrittämiseen. Mikäli sana tarkoittaa päivää, luomisen tulkitaan tapahtuneen maailman ensimmäisen viikon aikan, eli 7 24 tunnin vuorokauden aikana. Tähän usein lisätään Raamatun sukuluetteloiden yhteenlaskettu vuosimäärä, jolloin maailmankaikkeuden iäksi esitetään noin 6000 vuotta. Jos taas sana tulkitaan pidempänä ajanjaksona, se avaa mahdollisuuden mukauttaa luomiskertomus tieteessä esitettyyn maailmankaikkeuden pitkään ikään. Tämä tulkitsijoiden välinen vääntö johtuu siitä, että heprean päivää tarkoittava sana jom voi tarkoittaa kontekstista riippuen joko päivää tai pidempää ajanjaksoa. Sana esiint