Blogi #16: Toinen päivä / Genesis 1:6-8 – Kaartuva kansi ja muinainen israelilainen kosmologia

"Jumala on osoittanut viisautensa siinä, ettei Raamatun teksti ole tarkoitettu käsittelemään asioita tieteellisestä perspektiivistä."

Gen. 1:6-8 Jumala sanoi: ”Tulkoon kaartuva kansi (raqiia) vesien välille erottamaan vedet toisistaan.” Ja Jumala teki kaartuvan kannen (raqiia) ja erotti vedet, jotka olivat kaartuvan kannen (raqiia) alapuolella, niistä vesistä, jotka olivat kaartuvan kannen (raqiia) yläpuolella. Näin tapahtui.  Jumala nimesi avaruuden taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, toinen päivä oli mennyt.

Muistan nuorempana kristittynä häiriintyneeni Genesiksen ensimmäisen luvun raqiia -sanalle esitetyistä käännöksista. Suomen viralliset kirkolliset käännökset puhuvat kaartuvasta kannesta (KR 92) / taivaanvahvuudesta (KR 33/38). Luettuani Raamattu Kansalle -käännöstä nuoren Maan ennakko-oletuksilla täytetyt aivoni totesivat, että kerrankin joku kääntää termin oikein. Ota huomioon, etten tuolloin vielä osannut sanaakaan hepreaa. Tänä päivänä "taivaanavaruus" käännös heprean termille raqiia ärsyttää minua suunnattomasti, sillä käännös osoittaa pohjatonta modernin tieteellisen maailmankuvan hakkaamista tekstiin.

Heprean termi raqiia käännetään englanniksi sanalla firmament, joka pitää sisällään ajatuksen jostakin kiinteästä ja lujasta (firm). Verbin muodossa se esiintyy 11 kertaa Heprealaisessa Raamatussa ja tarkoittaa levittämistä, takomista ja leimaamista lyömällä. Annan kolme esimerkkiä Raamatusta:

Ex. 39:3 Kulta taottiin (raqa) ohuiksi levyiksi ja leikattiin säikeiksi...

Num. 16:39 / 17:4 ne taottiin (raqa) alttarin päällysteeksi.

Jer. 10:9 ohueksi taottua (raqa) hopeaa...

Toisen temppelin aikaan Heprealainen Raamattu käännettiin kreikaksi, käännöksen nimeksi tuli Septuaginta. Kreikankieliseksi käännökseksi termille raqiia valittiin stereoma, joka sekin kommunikoi kiinteyttä. Israelilainen tutkija Nissim Amzallag Ben-Gurion Negevin yliopiston Raamatun, arkeologian ja muinaisen Lähi-idän tutkija onkin todennut, että raqiia "merkitsee taivaan kaartuvaa kantta metallin palasena." (Stanhope 2020, 94.) Mielenkiintoisesti Job 37:18 viittaa taivaiden luomiseen ja vertaa sitä pronssin takomiseen, josta muinaisessa maailmassa tehtiin peilit:

Job 37:18 sinäkö levittäisit (takomalla, raqa) hänen kanssaan taivaan, joka on luja kuin valettu kuvastin?

Jumala siis luo kaartuvan kiinteän kannen joka erottaa vedet vesistä. Maan ja kiinteän kannen välille tulee järjestetty alue, joka pitää ympäröivät vesinä kuvatut kaaoksenvoimat loitolla. Tutkija Ben Stanhope on havainnollistanut tätä muinaista maailmankuvaa seuraavalla luonnoksella:

Kuva: Stanhope 2020, 88.

Kuten olen aiemmin sanonut, muinaiset ihmiset eivät ajatelleet asioita tieteellisesti. Heidän ajattelunsa ei kuitenkaan ollut epäloogista heidän aikansa metodeilla saatavaan tietoon nähden. Taivas oli sininen joten sen päällä täytyi olla vettä ja jotakin mikä pidätteli vesiä. Sieltä tuli kuitenkin välillä vettä, joten taivaassa täytyi olla ikkunoita. Jos kaivoit tarpeeksi syvälle, löytyi vettä, joten maan alla täytyi olla vettä. Kaikilla rakennuksilla oli perustansa, joten korkeat maan ja taivaan yhdistävät vuoret olivat taivaiden perusta, ja myös maan piirillä merien keskellä oli perustansa. Kun kuolit, ruumiisi kaivettiin kuoppaan, josta se fyysisesti valui tuonelaan, eli Sheoliin. Tämän maailmankuvan kautta käy myös järkeen, kun puhutaan taivaista ja taivaiden taivaista. Taivaat ovat alue taivaankannen ja maan välillä, kun taas taivasten taivaaat, jumalan paikka on taivaankantta päällystävien vetten yllä. Itseasiassa heprean shamajim eli taivaat sisältää duaalimuodon, eli toimii samoin kuin monikko mutta puhuu kahdesta. Psalmeissa nämä vedet kannen yläpuolella ja Jumalan valtaistuin vetten päällä ovat ilmeiset:

Ps. 148:1-4 Halleluja! Ylistäkää Jahvea taivaissa, ylistäkää häntä korkeuksissa! Ylistäkää häntä, kaikki hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki hänen sotajoukkonsa! Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki loistavat tähdet! Ylistäkää häntä, te taivaitten taivaat ja te vedet, jotka olette taivaitten yläpuolella!

Ps. 29:10 Jahve istuu tulvavetten yllä, Herra hallitsee kuninkaana ikuisesti.

Ps. 104:3 Hän rakentaa yläsalinsa vetten keskelle, tekee pilvet vaunuikseen ja kulkee tuulen siivillä.

Vastaavat käsitykset vesien yllä hallitsevasta kuninkaallisesta jumalasta löytyvät vahvasti Babyloniasta:

Auringon jumala Shamash istuu taivaallisten vesien yllä valtaistuimellaan. Kuva: Sun God Tablet from Sippar, Iraq, 9th century BCE. Brittish Museum / Wikimedia commons.
 

Vastaava maailmankuva jossa luomakunnan jakaa kaartuva kansi löytyy myös Mesopotamiasta ja Egyptistä. Tässä on kuvaus Egyptiläisestä maailmankuvasta:

Detail from the Greenfield Papyrus (the Book of the Dead of Nesitanebtashru). It depicts the air god Shu, assisted by the ram-headed Heh deities, supporting the sky goddess Nut as the earth god Geb reclines beneath. Kuva: 1997; artwork created c. 950 BCE British Museum; original artist unknown / Wikimedia commons

Raamattu siis kuvaa muualta muinaisesta Lähi-idästä aikalaisille tuttua kosmologiaa. Jumala on osoittanut viisautensa siinä, ettei Raamatun teksti ole tarkoitettu käsittelemään asioita tieteellisestä perspektiivistä. Silloin täytyisi määrittää minkä ajan tieteestä puhutaan, ja voitaisiin oikeutetusti kysyä miten alkuperäiset lukijat olisivat hyötyneet vaikkapa meidän aikamme tieteellisistä käsityksistä. Ne olisivat olleet heille täysin vieraita ja arkielämästä irrallisia. Jumala päätti kommunikoida käyttäen aikalaisten tuntemaa kosmologiaa. Hänen viestinsä on, että hän on järjestänyt maailmankaikkeuden sellaisenaan kuin sen tunnemme, eikä millään muulla jumalalla ollut osaa eikä arpaa siinä. 

Kyseessä ei ole talotarina, eli tarina kuinka talo rakennettiin, vaan kotitarina eli tarina jossa kerrotaan kuinka maailmasta tuli kotimme.

Lähteet:

Kojonen, E., 2021. Luominen ja evoluutio: Miten usko ja tiede kohtaavat. Gaudeamus.

Miller, J.V. & Soden, J.M., 2012. In the Beginning... We Misunderstood: Interpreting Genesis 1 in Its Original Context. Kregel Publications.

Stanhope, B., 2020. (Mis)interpreting Genesis: How the Creation Museum Misunderstands the Ancient Near Eastern Context of the Bible. Louisville, KY: Scarab Press.

Walton, J.H., 2006. Ancient Near Eastern thought and the Old Testament: Introducing the conceptual world of the Hebrew Bible. Baker Academic.

Walton, J.H., 2015. The Lost World of Adam and Eve: Genesis 2-3 and the Human Origins Debate. InterVarsity Press.

The Solid Sky Dome of Biblical Cosmology and the Ancient Near East

Michael Heiser - Genesis and the Ancient Near East