Blogi #12: Lähestymässä Genesistä – Genesiksen kolme kontekstia
 |
| Kuva: Dead Sea Scroll fragment 4Q7 with Genesis 1. / Wikimedia Commons |
Mikäli haluamme ymmärtää Genesiksen luomiskertomusta, meidän on selvitettävä kyseisen tekstin kolme tärkeää kontekstia. Kertauksena aiemmasta ne ovat tekstin kirjallinen-, historiallinen- ja kulttuurillinen konteksti. Vasta sen jälkeen voimme aloittaa Genesiksen tarkastelun jae jakeelta.
Kirjallinen konteksti:
Genesiksen ensimmäisten 11 luvun kirjallista kontekstia kutsutaan mytohistoriaksi (mythohistory). Se tarkoittaa muun Raamatun historian kirjallisuuden kaltaista suhteellisen suoraviivaista proosaa eli tarinankerrontaa, mutta samalla se kuvaa esihistoriallisia ja usein mytologisiksi miellettyjä tapahtumia. Tässä yhteydessä on tärkeää sanoa, että jotkin tutkijat kuten John Walton välttävät koko myytti-termin käyttöä, sillä se sisältää kulttuurissamme niin vahvan oletuksen asian epätodenmukaisuudesta. Mielestäni Genesiksen luonnehdinta mytohistoriana ei ole ongelmallinen niin kauan kuin ymmärrämme sen puhuvan eri tasolla kuin nykyaikainen proosa ja historiankirjoitus, mutta samanaikaisesti hylkäämme ajatuksen myytin ja epätoden yhtäläisyydestä.
Muinainen historiankirjoitus ja proosa eroaa sekin huomattavasti nykyisestä. Nykyinen historiankirjoitus on kiinnostunut keräämään tiedot yksityiskohtaisesti ja faktuaalisesti, muinainen keskittyi tärkeimpien asioiden esittämiseen ja niistä oppimiseen. Lisäksi muinaisessa historiankirjoituksessa oli aina jokin perspektiivi, josta käsin kirjoitettiin. Raamatussa se on Jumalan perspektiivi, muualla muinaisessa Lähi-idässä historialliset kokoelmat ja tarinat kirjoitettiin lähinnä joko kuninkaan tai temppelin näkökulmasta.
Teksteillä oli myös aina jokin agenda, esimerkiksi korottaa kuningasta tai legitimoida temppeli. On myös hyvä muistaa että muinaisessa maailmassa kirjoitukset olivat harvinaisia, kun taas suullinen perimätieto oli yleistä ja useimmiten sitä pidettiin myös kirjoitettua tekstiä luotettavampana. Tarinat opeteltiin ulkoa ja ne jaettiin jälkipolville jotta ennen kaikkea heidän käytännöllinen viisaus kasvaisi.
Historiallinen konteksti:
Tekstin historiallinen konteksti on jaettu kahteen osaan, eli mitä aikaa se kuvaa ja milloin se on kirjoitettu. Niin kuin kirjallisessa kontekstissa tuli ilmi, Genesiksen 1–11 luvut kuvaavat esihistoriallisia tapahtumia. Milloin se on kirjoitettu onkin huomattavasti monimutkaisempi kysymys. Juutalainen ja kristillinen perinne mieltävät kirjoittajaksi Mooseksen. Tämä juontaa juurensa rabbiinisen juutalaisuuden pyhästä kirjasta Talmudista. Raamattu itse kuitenkin toteaa Mooseksen kirjoittaneen vain osia 5 Mooseksen kirjasta (esim. 2. Moos. 24:4, 4. Moos. 33:2, 5. Moos. 31:9, 5. Moos. 31:22) ja ne sisältävät myös kuvauksen Mooseksen kuolemasta, jota hän ei loogisesti ole voinut kirjoittaa. Lisäksi 5 Mooseksen kirjaa sisältävät hepreaa eri aikakausilta. Niin kuin kaikki muutkin kielet, hepreakin on kehittynyt ajan myötä, joten eri tekstin kohtia voidaan sen perusteella ajoittaa. Tämä antaisi ymmärtää, että Jumala on käyttänyt kirjureita, jotka ovat Jumalan hengen inspiroimina eri aikoina tuottaneet ja kopioineet pyhiä kirjoituksia.
Kirjoituksien auktoriteetti kuitenkin yhdistettiin alusta asti Moosekseen. Pidän Vanhan testamentin tutkija Michael Heiserin ehdotusta Tooran kirjoittamisesta mielekkäänä. Hänen mukaansa Mooses on kirjoittanut Tooran (5 Mooseksen kirjaa) ytimen ja Jumala on jatkanut kirjoitusprosessia kirjureiden kautta eri aikoina. Egyptologi David A. Falk on myös huomioinut, että Pentateukissa eli 5 Mooseksen kirjassa on liikaa egyptiläisiä lainasanoja, että sen kirjoitukset olisivat ainoastaan Babylonialaista perua. Suuri osa Vanhan testamentin tutkimuksesta ohittaa Mooseksen historiallisuuden kokonaan ja ehdottaa eräänlaista nelilähdeteoriaa Vanhan testamentin synnylle. Teoriassa on hyvät puolensa, mutta minulle ei ole ongelmaa pitää Moosesta historiallisena henkilönä, joten Heiserin ja Falkin ehdotus on tässä kohdin mielestäni parempi. Vaikka Mooses ei siis todistetusti kirjoittanut koko Tooraa, niin sen auktoriteetti ja traditio yhdistettiin Moosekseen ja hänen kauttaan Jahveen.
Tämä luo siis kysymyksen, että kirjoittiko Mooses Genesiksen 11 ensimmäistä lukua? Useat tutkijat ovat huomioineet Genesiksen ensimmäisten 11 luvun sisältävän hyvin paljon kritiikkiä ja kanssakäymistä babylonialaisen kulttuurin, tekstien ja uskonnon kanssa. Näytän tulevissa luvuissa tämän ihan konkreettisesti. Tämä on johtanut suuren osan tutkijoista puoltamaan ajatusta siitä, että Genesiksen ensimmäiset 11 lukua saavuttivat viimeisen muotonsa Babylonin pakkosiirron aikoihin tai sen jälkeen. Kun pureudumme luomiskertomukseen läheisesti, näytän tarkemmin miksi tämä on hyvin todennäköistä. Vaikka kyseinen ajatus voi olla sinulle vieras, niin on hyvä muistaa aiemmin toteamani 2 pointtia:
- Ajatus että Mooses olisi kirjoittanut koko Tooran on Talmudista. Juutalaiset yleisesti yhdistivät Tooran Moosekseen, mutta Raamattu ei sano Mooseksen kirjoittaneen sitä kokonaan
- Jumala käytti joka tapauksessa kirjureita ohjatessaan pyhien kirjoitustensa laatimista
Näiden kahden pointin valossa tutkijoiden väite ei kuulosta pahalta. Babylonin pakkosiirrossa ja sen jälkeisen trauman keskellä elävällä juutalaisella oli mielessään hyvin erilaiset kysymykset, kuin mihin me etsimme vastauksia. Myös heidän käsityksensä siitä, mitä luomisen tulisi kommunikoida lukijoille oli hyvin erilainen kuin valistuksen jälkeisellä modernin ajan länsimaisella ihmisellä. Siksi on tärkeää tietää, minkä ajan ihmiset olivat todennäköisimmin luomiskertomuksen ensimmäisiä lukijoita.
Kulttuurillinen konteksti:
Genesiksen ensimmäisten 11 luvun kulttuurillinen konteksti on sidonnainen sen kirjoitusaikaan. Monien babylonialaisten elementtien, kuten babylonialaisen uskonnon ja luomismyyttien kritisoiminen tukee ajatusta, että Genesiksen 11 ensimmäistä lukua olisivat kirjoitetut Babylonin pakkosiirron aikana tai sen jälkeen. Kulttuurillinen konteksti on siis Pakkosiirron aikainen tai jälkeinen juutalainen kulttuuri. Se muistuttaa hyvin paljon muita kyseisen ajan muinaisen Lähi-idän kulttuureja. Toissijaisesti tekstissä näkyy vahva babylonilaisen kulttuurin vaikutus. Juutalaiset hyödynsivät joitain piirteitä Babylonin kulttuurista, mutta sitäkin vahvemmin kritisoivat Babylonin uskonnollisia väitteitä. Kritiikin kohteeksi osuivat myös kaikkien muiden juutalaisia ympäröivien korkeakulttuurien uskonnolliset väitteet.
Jos kaikki tämä kuulostaa erikoiselta, etkä ole koskaan ajatellut, että muut kulttuurit voisivat vaikuttaa Jumalan sanaan, niin muistutan ettei Raamattu ole pudonnut taivaasta vaan tullut useiden Jumalan valitsemien ja inspiroitujen välikäsien kautta. Jos Jumalan tarkoitus on kommunikoida ihmiselle tahtonsa ja asioita itsestään, miksi hän ei voisi käyttää aikalaisten ajatuksia ja kulttuuria kommunikoidakseen heille ymmärrettävästi? Seuraavaksi pääsemme itseensä tekstiin käsiksi. Kaikki edellä kirjoittamani on tärkeä pitää mielessä, kun pyrimme ymmärtämään tekstiä muinaisen juutalaisen silmin.
_II.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti