Blogi #7: Luomisen teema: Järjestys ja epäjärjestys
 |
The Elder God Creating Order from Chaos, Georg Andreas Wolfgang 1665 / Wikimedia Commons |
Valistuksen jälkeisessä tieteellisessä ajattelussamme me nykyihmiset olemme kiinnostuneita asioiden fyysisistä ominaisuuksista. Muinaisessa Lähi-idässä huomio kiinnittyi enemmän siihen, mikä on minkäkin asian osa ja tehtävä kosmoksen suuressa järjestyksessä. Havainnollistan tätä eroa kahdella Vanhan testamentin professori John Waltonin käyttämällä vertauksella.
Kun vertaamme muinaista ajattelua moderniin, voimme ottaa hyvänä esimerkkinä tietokoneen. Tietokoneessa on kopan sisällä materiaaleista koostuva kokoelma erilaisia fyysisiä osia, joita ilman kone ei voi toimia. Ilman käyttöjärjestelmää näistä osista ei kuitenkaan ole paljoa iloa. Modernia ihmistä kiinnostaa fyysinen, eli tietokoneen erilaiset fyysiset komponentit. Muinainen ihminen puolestaan pitäisi tietokonetta merkittävänä vasta kun siihen asennetaan käyttöjärjestelmä ja hän saa tietää mitä mikäkin käyttöjärjestelmän ominaisuus tekee tässä järjestelmässä. Meitä kiinnostaa fyysinen, muinaista ihmistä kiinnosti asioiden paikka ja funktio käyttöjärjestelmässä.
Toinen esimerkki voidaan ottaa kodista. Omakotitalo täytyy rakentaa huolellisesti että siinä voidaan elää, mutta se on koti vasta sitten, kun sinne muuttava perhe sisustaa sen ja sopii kullekin kuuluvat huoneet ja kodissa pätevät yhteiset pelisäännöt. Tätä vertausta soveltaen moderni ihminen olisi nenä kiinni asunnon arkkitehtuurissa, putkistossa ynnä muissa talon fyysisissä ominaisuuksissa. Muinainen ihminen pitäisi tätä lähes merkityksettömänä, merkittävää on, että joku on tehnyt talosta kodin ja tuonut epäjärjestykseen järjestyksen. Kodissa olevat vanhemmat pitävät kodin järjestyksessä jotta kodissa asuvat lapset voivat kutsua taloa kodikseen ja elää perhe-elämää.
Raamatussa kuten muuallakin muinaisessa Lähi-idässä luominen ja yhteiskunta kuvataan järjestyksenä, asutettuna alueena, valona ja kuivana alueena. Raamattu käyttää myös epäjärjestyksestä muualla muinaisessa Lähi-idässä ilmeneviä kielikuvia. Näistä yleisimmät ovat meri, lohikäärme, pimeys ja autiomaa. Esittelen tässä meren, pimeyden ja autiomaan, kirjoitan erikseen lohikäärmeestä.
Meri oli muinaisille Israelilaisille ulkomaailmallinen elementti, monikaan ei osannut uida eikä Israelissa ollut rannikkoseutua johon olisi voinut tehdä satamaa. Mereen joutunut hukkui aaltoihin, tutkimattomaan syvyyteen. Meri oli myös jatkuvasti liikkeessä, sinne ei voi asettua asumaan, se on rauhaton, valtava ja uhmaava. Meri toistuu kaikissa muinaisen Lähi-idän teksteissä epäjärjestyksen kuvana, jopa merivaltana tunnetun Ugaritin kaupungin teksteissä. Raamatussa tämä kuva käy erittäin ilmeiseksi, kun sen osaa vain erottaa tekstistä:
Gen. 1:2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden (Hepr. Tehom, alkumeri / syvyys) päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
Ps. 18:14-17 Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä. Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta. Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä; hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Ilm. 21:1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
Pimeys epäjärjestyksen kuvauksena näkyy myös Genesiksen alussa. Muinaisessa Lähi-idässä valot kuten aurinko osoittivat aikaa ja siten järjestivät kalenterin, joten valo oli tärkeä osa järjestystä. Pimeydessä puolestaan asiat eivät erotu toisistaan selvästi, ja asioiden todellinen olemus on vaikea erottaa.
Autiomaa toimii myös epäjärjestyksen kuvauksena. Tälle on se yksinkertainen syy, ettei siellä voi asua. Erämaassa ei ole sivilisaatiota. Autiomaassa asuvat eläimet puolestaan saivat joskus demonisia piirteitä, sinne menevät otukset joko kuolevat tai syövät kuolleiden raatoja. Jesajan kirjassa kuvataan Edomin kaupungin autioitumista ja tuhoa seuraavalla tavalla:
Jes. 34:11-15: Pelikaanit ja sarvipöllöt perivät sen, kissapöllöt ja korpit asuvat siellä. Hän vetää Edomin yli autiuden mittanuoran ja tyhjyyden luotilangan. Siellä ei ole enää ylimyksiä, jotka valitsisivat kuninkaan. Kaikki sen ruhtinaat ovat kadonneet Sen palatsit kasvavat orjantappuroita, sen varustukset nokkosia ja ohdakkeita. Siitä tulee sakaalien asunto, strutsien kotipaikka. Siellä kohtaavat aavikon ulvovat eläimet, villipukit huutelevat toisilleen. Siellä pääsee Lilit rauhaan ja löytää lepopaikan. Siellä pesii nuolikäärme. Sinne se laskee munansa ja hautoo ne poikasiksi raunioiden varjossa. Haaskalinnutkin kokoontuvat sinne, sieltä ne löytävät toisensa.
Aiemmin mahtava kaupunki on asuttajaa vailla, jolloin autiomaan epäpuhtaat ja lähes demonisena pidetyt asukkaat täyttävät sen. Tämä kuvaus varmasti nosti muinaisen juutalaisen lukijan karvat pystyyn. Kaupunki on autio, eikä siellä ole enää mitään sivilisaatiota ylläpitäviä funktioita.
Tämä järjestyksen ja epäjärjestyksen teema on kriittisen tärkeä pitää mielessä, kun pääsemme Genesiksen luomiskertomukseen käsiksi.
_II.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti