Luominen muinaisin silmin

"Jumala on osoittanut viisautensa siinä, ettei Raamatun teksti ole tarkoitettu käsittelemään asioita tieteellisestä perspektiivistä." Gen. 1:6-8  Jumala sanoi: ”Tulkoon kaartuva kansi ( raqiia ) vesien välille erottamaan vedet toisistaan.” Ja Jumala teki kaartuvan kannen ( raqiia ) ja erotti vedet, jotka olivat kaartuvan kannen ( raqiia ) alapuolella, niistä vesistä, jotka olivat kaartuvan kannen ( raqiia ) yläpuolella. Näin tapahtui.  Jumala nimesi avaruuden taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, toinen päivä oli mennyt. Muistan nuorempana kristittynä häiriintyneeni Genesiksen ensimmäisen luvun  raqiia -sanalle esitetyistä käännöksista. Suomen viralliset kirkolliset käännökset puhuvat kaartuvasta kannesta (KR 92) / taivaanvahvuudesta (KR 33/38). Luettuani Raamattu Kansalle -käännöstä nuoren Maan ennakko-oletuksilla täytetyt aivoni totesivat, että kerrankin joku kääntää termin oikein. Ota huomioon, etten tuolloin vielä osannut sanaakaan hepreaa. Tänä päivänä "taivaanavaruus

Genesiksen luomiskertomuksen jakeessa 4 Jumala sanoo päivän luomistyön olevan hyvä. Asioiden hyväksi toteaminen toistuu myös jakeissa 1:12, 1:18, 1:21 ja lopulta 31, jossa koko luomakunnan sanotaan olevan erittäin hyvä. Tähän luomakunnan hyvyyteen usein sisällytetään moderni ajatus täydellisyydestä, ja muun muassa tällä argumentoidaan, ettei luomakunnassa ollut mitään pahaa kuten kuolemaa tai kärsimystä ennen syntiinlankeemusta. Näitä ennakko-oletuksia alustetaan viittaamalla Ilm. 21 uuteen taivaaseen ja uuteen maahan ja Jes. 11:6-9 kaltaisiin kuvauksiin, jotka tulkitaan kuvaavan luomakunnan alkuperäisen täydellisyyden tilan palauttamista. Kuva: A little child shall lead them, William Strutt 1896 / Wikimedia commons   Kysymys kuolemasta ja kärsimyksestä ennen lankeemusta on niin laaja aihe, etten tässä voi käsitellä sitä. Pyrkimykseni tässä postauksessa on vain miettiä, onko tämä oletus täydellisyydestä oikeutettu. Lisäksi aion selvittää mitä asioiden hyvyys merkitsee Genesiksen ensimm

Egyptin erilaisissa luomiskertomuksissa ilmenee Genesiksen alkujakeita muistuttava alkuasetelma. Aluksi on vain pimeys ja loputon alkumeri. Amun, tuulen jumala liitelee vesimassan yllä joissain luomiskertomuksissa.  Kuva: Amun the state god of Thebes / Wikimedia commons  Mainitsin aiemmassa kirjoituksessani, että suurimmassa osassa muinaisen Lähi-idän luomiskertomuksista luominen tapahtui muovaamalla tai rakentamalla, ei puheella. Lisäksi mainitsin päivän vaihtumisen merkittävyyden. Näillä maininnoilla on erityisesti merkitystä kun tutustuu egyptiläisiin luomiskertomuksiin. Egyptin jumala Ptah tai Atum olivat muinaisessa Lähi-idässä omalaatuisia, sillä he erottivat asiat toisistaan puhumalla, tarkalleen nimeämällä asiat. Genesiksessä Amun ei liitele vetten päällä, vaan Jumalan Henki / tuuli liikkuu vetten päällä (heprean ruach voi tarkoittaa joko henkeä tai tuulta). Ptah tai Atum eivät myöskään ole paikalla nimeämässä asioita, vaan Jumala luo kuninkaallisella käskyllä. Kukaan ei nouse

Gen. 1:1-5  Alussa Jumala loi taivaat ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden yllä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus.” Silloin valkeus tuli. Jumala näki, että valkeus oli hyvä, ja Jumala erotti toisistaan valkeuden ja pimeyden. Jumala nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, yksi päivä oli mennyt. Raamatun ensimmäinen jae on kuin pöydän puhtaaksi pyyhkäisy. Jäljelle ei vaikuta jäävän mitään sanottavaa. Lause vaikuttaa olevan kattava summaus siitä mitä on tulossa. Mutta onko asia niin? Se on yksi tapa lukea Raamatun ensimmäinen jae. Muistutan että jakeet tulivat Raamattuumme vasta keskiajalla, eikä hepreassa ollut pisteitä merkitsemään virkkeen loppumista. alustan toista tapaa lukea ensimmäistä jaetta parilla esimerkki lauseella: "Markus opiskeli englannin kokeeseen." Tämä on tapa, jolla ensimmäinen jae luetaan perinteisesti. Kyseessä on täysi ja muusta asiayhteydestä riippumaton vir

Kuva: Dead Sea Scroll fragment 4Q7 with Genesis 1. / Wikimedia Commons Mikäli haluamme ymmärtää Genesiksen luomiskertomusta, meidän on selvitettävä kyseisen tekstin kolme tärkeää kontekstia. Kertauksena aiemmasta ne ovat tekstin  kirjallinen- , historiallinen- ja kulttuurillinen  konteksti. Vasta sen jälkeen voimme aloittaa Genesiksen tarkastelun jae jakeelta. Kirjallinen konteksti: Genesiksen ensimmäisten 11 luvun kirjallista kontekstia kutsutaan mytohistoriaksi (mythohistory). Se tarkoittaa muun Raamatun historian kirjallisuuden kaltaista suhteellisen suoraviivaista proosaa eli tarinankerrontaa, mutta samalla se kuvaa esihistoriallisia ja usein mytologisiksi miellettyjä tapahtumia. Tässä yhteydessä on tärkeää sanoa, että jotkin tutkijat kuten John Walton välttävät koko myytti-termin käyttöä, sillä se sisältää kulttuurissamme niin vahvan oletuksen asian epätodenmukaisuudesta. Mielestäni Genesiksen luonnehdinta mytohistoriana ei ole ongelmallinen niin kauan kuin ymmärrämme sen puhuva

"...seitsemän jomia tarkoittavat luomiskertomuksessa seitsemää vuorokautta, mutta moderni keskustelu tekee tästä yksityiskohdasta väärät johtopäätökset." Luomisesta käytävässä keskustelussa yksi useimmiten nousevista väittelyistä on luomiskertomuksessa ilmenevän päivää tarkoittavan jom -sanan merkitys ja ajallinen pituus. Väittely liittyy pohjimmiltaan maailmankaikkeuden iän määrittämiseen. Mikäli sana tarkoittaa päivää, luomisen tulkitaan tapahtuneen maailman ensimmäisen viikon aikan, eli 7 24 tunnin vuorokauden aikana. Tähän usein lisätään Raamatun sukuluetteloiden yhteenlaskettu vuosimäärä, jolloin maailmankaikkeuden iäksi esitetään noin 6000 vuotta. Jos taas sana tulkitaan pidempänä ajanjaksona, se avaa mahdollisuuden mukauttaa luomiskertomus tieteessä esitettyyn maailmankaikkeuden pitkään ikään. Tämä tulkitsijoiden välinen vääntö johtuu siitä, että heprean päivää tarkoittava sana jom voi tarkoittaa kontekstista riippuen joko päivää tai pidempää ajanjaksoa. Sana esiint

Kuvittele olevasi pienen maan kansalainen, jota ympäröivät mahtavat imperiumit. Nämä imperiumit julistavat vanhempien ja tunnetumpien jumaliensa ylivertaisuutta. Babylonin voittokulku ja mahti on heidän pääjumalansa Mardukin ansiota, kun taas Egyptin loisto tulee heidän jumaliltaan, erityisesti auringon jumala Re:ltä. Israel sijoittuu myös alueelle jossa koko maanviljelys riippuu sateista. Sata kilometriä pohjoiseen Israelista on löytynyt Ugaritin kaupunki, jonka loistosta ja menestyksestä voitiin kiittää sen suojelusjumalaa, myrskyn jumala Baalia. Baal toi sateet ajallaan ja mahdollisti siten elintärkeän maanviljelyn. Kaikki nämä jumalat olivat vanhempia ja kuuluisampia kuin Jahve. Israelilaiset olivat kuulleet niistä, joka nosti päivittäisen kysymyksen: Ketä tänään palvelen? Ihmiset olivat riippuvaisia jumalista ja jumalat riippuvaisia ihmisistä, tätä John Walton kutsuu suureksi symbioosiksi. Ihmisten täytyi löytää oikea jumala joka täyttäisi heidän päivittäiset tarpeet uhreja vastaa

Hepreaksi esiintyy useita luomista tarkoittavia verbejä.Genesiksen ensimmäisessä jakeessa näistä verbeistä ilmenee בָּרָא (baaraa), jonka merkityksestä monet teologit ja heprean asiantuntijat ovat väitelleet. Verbi esiintyy 48 kertaa Vanhassa testamentissa, ja kussakin kohdassa verbin käyttöön liittyy kaksi erittäin mielenkiintoista yksityiskohtaa:  Verbin subjekti eli tekijä on aina Jahve, Israelin jumala Verbin yhteydessä ei koskaan esiinny materiaalia, josta luodaan Nämä yksityiskohdat ovat johtaneet yleisesti käsitykseen siitä, että verbi tarkoittaa Jumalan tyhjästä luomista. Erityisesti keskiaikainen teologia yhdisti luomiseen vahvasti creatio ex nihilo (lat. luominen tyhjästä) ajatuksen. Modernille ajalle siirryttäessä kristityt ovat huudattaneet tätä kun tieteentekijät ovat havainneet, että maailmankaikkeudella on alku. Tästä luontaisesti siirrytään ajatelemaan, että Genesiksen ensimmäinen jae kuvaa meille tuttua materiaalisen luomakunnan luomista tyhjästä. Heprean asiantuntija

"Sinä halkaisit voimallasi meren, musersit lohikäärmeiden päät vetten päällä! Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät ja annoit sen ruoaksi autiomaan asukkaille!" The Destruction of Leviathan. Kuva: Gustave Doré 1865 / Wikimedia commons  Meri oli hyvin yleinen epäjärjestyksen kuva muinaisessa Lähi-idässä. Käsi kädessä sen kanssa kulki merihirviö tai lohikäärme, joka runollisissa teksteissä asetettiin meren paralleeliksi, eli tarkoitti samaa asiaa eri sanoin. Nämä suuret hirviöt kuvastivat ihmisille voittamattomia vihollisia, ja uhmasivat jopa jumalien valtaa. Mesopotamiassa Marduk, Egyptissä Ra ja Ugaritissa Baal taistelivat suuria merihirviöitä vastaan palauttaakseen luomakunnan järjestyksen tai luodakseen järjestetyn kosmoksen.  Koska Vanhan testamentin kulttuurillinen konteksti on muinainen Lähi-itä, myös Raamattu käyttää vastaavaa kuvastoa kommunikoidessaan Jahven ylivaltaa epäjärjestystä vastaan ja hänen voimaansa luoda ja järjestää maailmankaikkeus. Merestä nousevat hirviöt

The Elder God Creating Order from Chaos, Georg Andreas Wolfgang 1665 / Wikimedia Commons Valistuksen jälkeisessä tieteellisessä ajattelussamme me nykyihmiset olemme kiinnostuneita asioiden fyysisistä ominaisuuksista. Muinaisessa Lähi-idässä huomio kiinnittyi enemmän siihen, mikä on minkäkin asian osa ja tehtävä kosmoksen suuressa järjestyksessä. Havainnollistan tätä eroa kahdella Vanhan testamentin professori John Waltonin käyttämällä vertauksella. Kun vertaamme muinaista ajattelua moderniin, voimme ottaa hyvänä esimerkkinä tietokoneen. Tietokoneessa on kopan sisällä materiaaleista koostuva kokoelma erilaisia fyysisiä osia, joita ilman kone ei voi toimia. Ilman käyttöjärjestelmää näistä osista ei kuitenkaan ole paljoa iloa. Modernia ihmistä kiinnostaa fyysinen, eli tietokoneen erilaiset fyysiset komponentit. Muinainen ihminen puolestaan pitäisi tietokonetta merkittävänä vasta kun siihen asennetaan käyttöjärjestelmä ja hän saa tietää mitä mikäkin käyttöjärjestelmän ominaisuus tekee täss