Kirjoitukset muinaisin silmin

  Paradise (Paradiso) illustration by French artist, Gustave Dore. / Wikimedia Commons Koska aiemmassa kirjoituksessani puhuin Jahvea ympäröivistä henki- / jumalolennoista, koin tarpeelliseksi välttää mahdolliset väärinymmärrykset ja otsaani läimäistyt polyteistin leimat. Kristinuskon yksi oletettu peruspilari on monoteismi. Meriam Webster ja Lexham Dictionary of the Bible määrittävät monoteismin uskoksi yhteen jumalaan ja termin syntyneen 1600-luvulla. Tämän termin yleisesti oletetaan kuvaavan Raamatun käsitystä jumaluudesta, eli on olemassa vain yksi jumala, jota perustellaan mm. useilla Jesajan kirjan jälkipuoliskon jakeilla, erityisesti lukujen 40-45 sisällöllä. Haluan tässä kuitenkin kyseenalaistaa sitä, että sopiiko moderni monoteismin määritelmä kuvaamaan muinaisten juutalaisten käsityksiä ja koko Raamatun käyttöä sanalle "jumala." Pelkästään kun käännämme termin elohim  (heprea) / theos  (kreikka) sanaksi jumala, ympäröivän kulttuurimme käsitykset sanalle "jumala...

Gen. 1:26-27 Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ihmisiä on kautta aikojen ihmetyttänyt Gen. 1:26 jakeen monikon kohortatiivi muoto "tehkäämme." Kohortatiivi on heprean verbimuoto joka on imperatiivia muistuttava muoto yksikön ja monikon ensimmäiselle persoonalle. Sitä käytetään yksikössä kuvaamaan mm. halua tehdä jotakin ja monikossa mm. kehotusta muille ympärillä oleville tekemään jotakin. Tämä antaa ymmärtää, että Jumala puhuu jollekin / joillekin ympärillään oleville, mutta kelle hän esittää tämän kehotuksen? Kristinusko on klassisesti tulkinnut tämän viittaavan kolminaisuuteen, mutta muitakin käsityksiä on esitetty. Michael Heiser on popularisoinut muinaisen Lähi-idän kontekstiin sopivamman selitykse...

  Izaak van Oosten - God Creating the Animals of the World / Wikimedia Commons Gen. 1:24-31  24 Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui. 25 Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. 26 Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." 27 Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 28 Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." 29 Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan pääll...

God creating the birds and the fishes, Maerten de Vos, 1600-1602. Oil on copper. Given by Eisenbeth in 2004./ Wikimedia Commons Gen. 1:20-23 Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla." Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä. Luomisviikon viides päivä toimii paralleelina toiselle päivälle, jossa epäjärjestyksen vedet jaetaan kahtia taivaankannen ylle ja sen alle. Nyt luomisviikon toisella puoliskolla vedet ja ilma täytetään elämällä. Samoin kuin aiempana päivänä painotettiin luotujen kasvien lisääntymiskykyä niissä olevien siemenien kautta, samoin viidentenä päivänä Jumala käskee meren ja ilman eläimiä olemaan hedelmällisiä. Mesopotamial...

Gen. 1:14-19: Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä. Neljäs päivä aloittaa luomistyön toisen vaiheen, eli Jumala täyttää elinkelpoiseksi luodun alueen tai niin kuin Walton esittää, asettaa erilaiset tekijät paikoilleen asetettuun järjestykseen. Neljäntenä päivänä luoduista valoista käytetty kieli kuvaakin niitä erityisen tehtäväkeskeisesti. Valot luodaan "erottamaan päivän yöstä" ja "antamaan valoa maan päälle." Valo luotiin jo ensimmäisenä päivänä, joka alleviivaa muinaista käsitystä t...

Gen. 1:9-13   Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä. Siinä missä toisen luomispäivän aikana Jumala erottaa vedet luodakseen taivaan, kolmas päivä erottaa taivaankannen alla olevat vedet kuivasta maasta. Kolmas päivä on viimeinen luomisen päivistä, jotka keskittyvät asuttavan alueen luomiseen. Tämän jälkeen Jumalan luomistyö keskittyy asuttavan a...

  Kuva: Marduk statue depicted on the cylinder seal of the 9th century BC Babylonian king / Franz Heinrich Wei ßbach / Wikimedia Commons Aiemmissa blogikirjoituksissani olen viitannut meren ja lohikäärmeen olevan yleisiä epäjärjestystä symboloivia kuvia muinaisessa Lähi-idässä. Mainitsin myös Genesiksen ensimmäisen lauseen olevan hyvin todennäköisesti sivulause, joka näkyy Genesiksen 2:4 jakeessa ja esimerkiksi babylonialaisen luomiskertomuksen – Enuma Elishin – alussa.  Tarkastelen seuraavaksi lyhyesti Enuma Elishiä suhteessa Genesiksen 1. luvun luomiskertomukseen. Enuma Elishin alussa ovat vain makeaa vettä kuvaava jumalatar Apsu ja suolaista vettä kuvaava jumalatar Tiamat, sekä muut jumalat. Ihmisten tuntema kosmos ja sen keskipiste Babylon saavat alkunsa, kun erinäisten tapahtumien seurauksena Marduk ryhtyy taisteluun Tiamatin kanssa, halkaisee hänet kahtia heittämällä pyörremyrskyn saatteleman keihäänsä tämän läpi ja rakentaa tämän ruumiin molemmista puoli...

"Jumala on osoittanut viisautensa siinä, ettei Raamatun teksti ole tarkoitettu käsittelemään asioita tieteellisestä perspektiivistä." Gen. 1:6-8  Jumala sanoi: ”Tulkoon kaartuva kansi ( raqiia ) vesien välille erottamaan vedet toisistaan.” Ja Jumala teki kaartuvan kannen ( raqiia ) ja erotti vedet, jotka olivat kaartuvan kannen ( raqiia ) alapuolella, niistä vesistä, jotka olivat kaartuvan kannen ( raqiia ) yläpuolella. Näin tapahtui.  Jumala nimesi avaruuden taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, toinen päivä oli mennyt. Muistan nuorempana kristittynä häiriintyneeni Genesiksen ensimmäisen luvun  raqiia -sanalle esitetyistä käännöksista. Suomen viralliset kirkolliset käännökset puhuvat kaartuvasta kannesta (KR 92) / taivaanvahvuudesta (KR 33/38). Luettuani Raamattu Kansalle -käännöstä nuoren Maan ennakko-oletuksilla täytetyt aivoni totesivat, että kerrankin joku kääntää termin oikein. Ota huomioon, etten tuolloin vielä osannut sanaakaan hepreaa. Tänä päivänä "taivaanava...