Blogi #18: Kolmas päivä / Genesis 1:9-13 – Teologinen polemiikki Egyptiä ja Baalia vastaan

Gen. 1:9-13 Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.

Siinä missä toisen luomispäivän aikana Jumala erottaa vedet luodakseen taivaan, kolmas päivä erottaa taivaankannen alla olevat vedet kuivasta maasta. Kolmas päivä on viimeinen luomisen päivistä, jotka keskittyvät asuttavan alueen luomiseen. Tämän jälkeen Jumalan luomistyö keskittyy asuttavan alueen täyttämiseen elämällä ja muilla sen järjestelmään kuuluvilla tekijöillä, kuten erilaisilla valoilla.

Joissain egyptiläisissä luomiskertomuksissa vesien jakamisen jälkeen ensimmäinen kumpare maata nousee itsestään ilmeisesti Maan jumala Gebin ja vesien jumalatar Nutin sallimana, joissain pääjumala Atum istuutuu luomaan maailmaa alkukumpareelle joka on noussut itsestään vesistä. Tämä ensimmäinen kumpare maata toimi maan keskipisteenä ja siten temppelin paikkana. Kummassakin tapauksessa kumpare vain ilmaantuu paikalle ilman minkään olion suoraa toimijuutta.

Genesiksessä Jumala on selvästi se, joka erottelee maan vesistä. Maa ei nouse itsestään vaan Jumala on selvänä toimijana vesien erottamisessa. Asian nimi liittyy sen rooliin. Kun Jumala erottaa kuivan alueen ja vedet toisistaan, ja nimeää ne maaksi ja mereksi. Hän asettaa ne niille kuuluvaan järjestykseen.

Kolmantena päivänä, kuten kuudentena päivänä, luomiseen liittyy jokin lisäys muuhun luotuun. Kolmantena päivänä kuivan maan muodostumisen lisäksi Jumala täyttää maan oman lajinsa mukaan lisääntymiskykyisillä kasveilla. Hedelmällisyys ja ruoaksi kelpaava kasvillisuus olivat jumalilta tulevaa siunausta ihmisille muinaisen Lähi-idän ajattelussa. Suuri osa ihmisten jumalille tuomista uhreista oli sitä vasten, että jumalat pysyisivät tyytyväisinä ja siunaisivat ihmisiä sadon antimilla ja muilla elintärkeillä asioilla.

Eräs hyvin tunnettu hedelmällisyyden ja myrskyn jumala oli Baal, jota palvottiin ympäri Levantia myöhäisellä pronssikaudella ja varhaisella rautakaudella. Vanhassa testamentissa Baal on useissa tilanteissa Jahven palvonnan kilpailija juuri hänen tuomiensa sateiden tähden. Jahve välillä jopa mittelee Baalin kanssa, ehkä tunnetuin tällainen tapaus on Elian ja Baalin profeettojen taistelu (1. Kun. 18). Tämän mittelön syy oli juuri maanviljelyn sadolle elintärkeä sade. Jahve voittaa mittelön iskemällä tulta taivaalta (1. Kun. 18:38), joka on todennäköisesti salama, Baalin yleinen ase. Mittelön jälkeen Jahve on se, joka antaa kansalle sateen. 

Kuva: The stele of Baal with Thunderbolt found in the ruins of Ugarit / Jastrow / Wikimedia Commons

Yllä olevassa Ugaritista löydetyssä steelassa Baalin vasemmassa kädessä on ase joka on jonkinlainen puun, salaman ja keihään sekotelma. Tämä yhdistää Baalin eri piirteet: soturijumala, myrskyn jumala ja hänen sateidensa tuoma hedelmällisyys.

Genesiksen kirjoittajat alleviivaavat samoin kuin Elian ja Baalin profeettojen mittelössä, että Israelin Jumala on se, jolta tulee maan hedelmällisyys. Hän on se, joka saa puut tuottamaan hedelmää ja kasvit kasvamaan, ei Baal tai mikään muu jumala. Hän ylläpitää niitä ja asettaa ne niille kuuluvaan järjestykseen.

Lähteet:

Hill A.E. and Walton J.H., 2016. A Survey of the Old Testament: Audio Lectures. Zondervan academic.

Miller, J.V. & Soden, J.M., 2012. In the Beginning... We Misunderstood: Interpreting Genesis 1 in Its Original Context. Kregel Publications.

Röllig W., 1999. Baal. Dictionary of Deities and Demons in the Bible. Toim. Van der Toorn, Karel, Bob Becking & Pieter Willem Van Der Horst. Wm. B. Eerdmans Publishing

Walton, J.H., 2006. Ancient Near Eastern thought and the Old Testament: Introducing the conceptual world of the Hebrew Bible. Baker Academic.