Blogi #25: Kuudespäivä / Gen. 1:28–31 – Hallintamandaatti ja johtolankoja eläinten kuolemaan ennen lankeemusta

 

Creation museumin kyltti dinosaurusten ruokavaliosta. https://creationmuseum.org/

Gen. 1:26–31 Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja ja koko maata sekä kaikkia maan päällä liikkuvia isoja ja pieniä eläimiä.” Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Teidän vallassanne ovat meren kalat, taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” Jumala sanoi: ”Katso, minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit kaikkialla maan päällä ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä. Olkoot ne teille ravinnoksi. Kaikille villieläimille, taivaan linnuille ja maassa liikkuville pikkueläimille, joissa on elävä sielu, minä annan ravinnoksi kaikenlaiset vihreät kasvit.” Näin myös tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt, ja näki, että se oli erittäin hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, kuudes päivä oli mennyt.

Edellämainitut Raamatunjakeet tunnetaan hallintamandaattina (Dominion mandate). Niissä Jumala antaa koko luomakunnan ihmisen hallintavallan alle. Ihminen siis hallitsee luomakuntaa Jumalan kanssahallitsijana, toisessa luvussa saamme tietää, että Jumala asettaa ihmisen Eedeniin tarkoituksenaan levittää Eeden kaikkialle. Eeden ei ollut koko maapallo, vaan Eedenin ulkopuolellakin oli elämää.

Hallintamandaatti ohjaa lukijaa näkemään, ettei luonto ollut täysin harmiton ja vaaraton ihmiselle. Käskyt hallita ja ottaa valtaansa tulkitaan nykyään usein ekoteologisilla linsseillä, painottaen ihmisen vastuuta pitää huolta luomakunnasta. Jos kuitenkin haluamme ymmärtää kirjoittajien alkuperäisen ajatuksen, emme voi lukea moderneja käsityksiämme teksteihin ja tehdä teologiaa suomenkielisten käännösten kautta, vaan meidän on ymmärrettävä sanat niiden alkuperäisellä kielellä ja alkuperäisessä kulttuurikontekstissa.

Genesiksen jakeessa 1:28 käytetään kahta eri verbiä, kun puhutaan luomakunnan hallitsemisesta. Ensimmäinen on kavaash, jonka merkityskenttä on erityisen raju. Sitä käytetään 13 kertaa Vanhassa testamentissa, näistä kuusi liittyy sotilaalliseen valloittamiseen (Num. 32:22, 29; Joos. 18:1; 2. Sam. 8:11; 1. Aik. 22:18 & Sak. 9:15). Viisi muuta kohtaa, joissa verbi esiintyy puhuvat ihmisten alistamisesta orjuuteen (2. Aik. 28:10; kahdesti Neh. 5:5; Jer. 34:11 & 34:16). Jäljelle jäävät kaksi esiintymiskertaa kuvaavat Jumalan aggressiivista synnin polkemista (Miik. 7:19) ja Esterin kirjassa seksuaalista väkivaltaa (Est. 7:8). Ei siis ihme, että verbin merkitystä aktiivisesti pehmennetään. 

Toinen verbi on radaa, joka toistuu 26 kertaa Vanhassa testamentissa. Sen etymologia poikii joko jonkin päälle käymiseen tai jonkin polkemiseen, kuten viinirypäleiden polkeminen viinikuurnassa. Verbin eri konteksteissa toistuvaa käyttöä yhdistää erityisestii ankaruus ja jopa epäoikeudenmukausuus jonkin toisen vähemmän diplomaattinen hallitseminen. Ben Stanhope käy kaikki esimerkit kirjassaan läpi, joka puoltaa verbin merkityksen rajuutta (Esim. Lev. 25:43, 46, 53; Tuom. 5:13, 14:9; Neh. 9:28;). 

Hallitseminen sen heprean ja muinaisen Lähi-idän kontekstissa ei siis tarkoita ekoteologien usein toistamaa "viljelemistä ja varjelemista." Tarkoituksella valittu sodankäyntiin viittaava terminologia antaa meille syytä olettaa, että eläinten välinen taistelu ja väkivalta oli olemassa jo ennen lankeemusta. Ben Stanhope ottaa tälle päätelmälle kolme perustetta:

1. Alistamisen sotilaallinen valloitusterminologia ja asetettu hallintavalta eläinten yli vihjaa vahvasti kamppailuun vastustavaa tahoa vastaan. Erityisesti edellä esitetyt kolmetoista kertaa, joissa kavaash -verbi esiintyy puoltavat tätä. Jos eläimiä pidettiin tarpeeksi varustautuneina tuottamaan ihmisille vastusta, varmasti myös eläinten välillä voidaan olettaa vastaavaa taistelua.
2. Jos ihmisten eläimiin kohdistuva väkivalta oli Jumalan alkuperäisen luomisen yksi piirre, on loogista olettaa, että myös eläinten välinen väkivalta on ollut osa alkuperäistä luomakuntaa.
3. Seuraavaa pointtia ei voi painottaa tarpeeksi: Genesiksen kolmas luku kertoo selvästi lankeemuksen seuraukset. Eläinten kuolemaan ei edes ohimennen viitata, eikä lihansyöjien saalistamisesta mainita mitään. Mikäli tällaiset älyttömän suuret muutokset olisivat kirjoittajan mielessä, on erikoista, että kirjoittaja keskittyy orjantappuroihin ja rikkaruohoihin. Se ettei kirjoittaja mainitse mitään eläinten kuolemasta tai saalistamisen alkamisesta antaa painavan syyn olettaa, ettei kyseinen asia ollut kirjoittajalla ollenkaan mielessä.

Kun luemme Raamatun tekstiä, kaikilla meillä on tietyt hermeneuttiset eli tulkinnalliset laisit ja ennakko-oletukset, joita tuomme tekstiin. Meille se, että alkuperäisessä luomakunnassa olisi ollut väkivaltaa ei mene yksi yhteen hyvän luomakunnan määritelmän mukaan. Tämän takia käsittelin termiä "hyvä" aiemmassa blogissani. Mikäli Jumala on säätänyt saalistamisen osaksi luomakuntaa, niin leijonan metsästäessä vaikkapa antilooppia se seuraa sille tarkoitettua järjestystä ja on siten "hyvä." Itseasiassa Jumala sanookin tuovansa leijonille niiden ruuan suuressa Jumalan luomakuntaa ja luomisvoimaa ylistävässä psalmissa 104 (Ps. 104:21). Tämä kaikki antaisi siis olettaa, että eläinten kuolema oli osa lankeemusta edeltävää luomakuntaa

Seuraavassa blogissa tartun iänikuiseen väitteeseen siitä, että alkuperäiset ihmiset olisivat olleet kasvissyöjiä.

Lähteet:

Koehler, L., et. al. 1994–2000. The Hebrew and Aramaic lexicon of the Old Testament (electronic ed.). E.J. Brill.

Kojonen, E., 2021. Luominen ja evoluutio: Miten usko ja tiede kohtaavat. Gaudeamus.

Stanhope, B., 2020. (Mis)interpreting Genesis: How the Creation Museum Misunderstands the Ancient Near Eastern Context of the Bible. Louisville, KY: Scarab Press.