Luominen muinaisin silmin

Gen. 1:14-19: Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä. Neljäs päivä aloittaa luomistyön toisen vaiheen, eli Jumala täyttää elinkelpoiseksi luodun alueen tai niin kuin Walton esittää, asettaa erilaiset tekijät paikoilleen asetettuun järjestykseen. Neljäntenä päivänä luoduista valoista käytetty kieli kuvaakin niitä erityisen tehtäväkeskeisesti. Valot luodaan "erottamaan päivän yöstä" ja "antamaan valoa maan päälle." Valo luotiin jo ensimmäisenä päivänä, joka alleviivaa muinaista käsitystä t

Gen. 1:9-13   Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä. Siinä missä toisen luomispäivän aikana Jumala erottaa vedet luodakseen taivaan, kolmas päivä erottaa taivaankannen alla olevat vedet kuivasta maasta. Kolmas päivä on viimeinen luomisen päivistä, jotka keskittyvät asuttavan alueen luomiseen. Tämän jälkeen Jumalan luomistyö keskittyy asuttavan a

  Kuva: Marduk statue depicted on the cylinder seal of the 9th century BC Babylonian king / Franz Heinrich Wei ßbach / Wikimedia Commons Aiemmissa blogikirjoituksissani olen viitannut meren ja lohikäärmeen olevan yleisiä epäjärjestystä symboloivia kuvia muinaisessa Lähi-idässä. Mainitsin myös Genesiksen ensimmäisen lauseen olevan hyvin todennäköisesti sivulause, joka näkyy Genesiksen 2:4 jakeessa ja esimerkiksi babylonialaisen luomiskertomuksen – Enuma Elishin – alussa.  Tarkastelen seuraavaksi lyhyesti Enuma Elishiä suhteessa Genesiksen 1. luvun luomiskertomukseen. Enuma Elishin alussa ovat vain makeaa vettä kuvaava jumalatar Apsu ja suolaista vettä kuvaava jumalatar Tiamat, sekä muut jumalat. Ihmisten tuntema kosmos ja sen keskipiste Babylon saavat alkunsa, kun erinäisten tapahtumien seurauksena Marduk ryhtyy taisteluun Tiamatin kanssa, halkaisee hänet kahtia heittämällä pyörremyrskyn saatteleman keihäänsä tämän läpi ja rakentaa tämän ruumiin molemmista puolista maan ja taivaat. Huo